Vapaus yhden päätöksen etäisyydel Poskellani valuva kyynel Oottanu tätä tunnet iäisyyden Ja nyt kaikki tuntuu nii tyynelt Maisemaa vastaavaa tälläst oo ei Horisontti alas maahan taivaan vei Just nyt kukaan täällä mua kaipaa ei Edessä vaa ilman täyttämii hehtaareit Tänää mä vapaudun näist raudoista Kylmyyden kohmeisista kahleista Irti arjen synkentämistä katveista Kaukana tuomitsevilt katseilta Ei oo enää mitää muuta ku mä Ja jos mult kysytää nii just nii on hyvä Ei mitää ylimääräst ei mitää mikä kuormittaa Ei tarvii murehtia lopputulemaa vaa suorittaa Jos mä jostai oon varma nii mä synnyin tätä varten Kyl se aurinko palaa aina myös jälkeen synkän talven Ja vaik se joka kerta tuntuu et se on tullu jäädäkseen Joka kerta turhaan pelkää taas vaa kesän nähdäkseen Mut auringon pitää sit paistaa enemmän ku enne Ennennäkemätön helle Viedä menneet kesät tullen mennen Ja jos ei niin oo nii edessä jälleen on pitkä vuosi Läpi kylmän talven jospa ensi vuonna onni suosis Otan iisisti vaa en ala pakottamaa Ja ku vaa seuraa virtaa nii alkaa tapahtumaa Ja uusii vesii uusii reittei alkaa avautumaa Melkei jopa liikaa nyt ne alkaa kasautumaa Mä hukun hommii ja tunnen et oon elossa Jatkuvasti tulossa ja jatkuvasti menossa Intohimon huumaamana oon pilvien levelil Painamal hommii paino sydämeltä keveni Ja hetken aikaa ei huolet paina Mä oon tässä nyt ja tuun olee tässä aina Mul on kaikki mitä vaaditaan ja tuun sen viel todistamaan Kunhan merkkaan itelleni maalin ja sit alan painaa Perääntyy en tuu ei jarruvalot välky mulla Kaasu pohjas painan eteenpäin täl tiellä luvatulla Enkä ulosajoo pelkää mul on eri näkökulma Valmis ottaa mitä vastaa tulee niiku aina ku Oon painanu duunii sijottanu tuntei Kulkenu reittei mitä oo muut ei En voi nyt vaa alkaa mun suuntaani muuttaa Mut ei kai kaikki se oo voinu olla turhaa Vaik oon menny näitä polkuja väärään suuntaan Ja sitten taas kadut hiljenee Valot kaupungin kauas himmenee Mä oon yksi niist ja jos mä nyt sen teen Otan sen askeleen mä otan askeleen Tuuli hipoo mun poskipäitäni Oon matkalla asfalttiin matkalla asfalttiin Miettii turha on et miten tässä näin kävi Ku oon matkalla asfalttiin matkalla asfalttiin Kaikki maailman turhuudet hälvenee Maapallon vetovoima heikkenee Mua ei oo olemassa tai on vaa itselleni Muhun vaikuttaa vain minä elän ainoastaan itelleni Minä ei kukaan muu Teen mitä rakastan ja mikä hyvält tuntuu Saa hidastella saa paikalleen jumittuu Ku kuitenkin kohta tää kaikki pois kumittuu Minä ei kukaan muu Teen mitä rakastan ja mikä hyvält tuntuu Saa hidastella saa paikalleen jumittuu Ku kuitenkin kohta tää kaikki pois kumittuu Kunnes ihmismassan paineet muhun jälleen kohdistuu Ulos oman kuplan suojist meitis haaksirikkoutuu Ajatuksenkulku päässä se täysin tukkiutuu Lopullinen määränpää taas tähtäimiini lukkiutuu Pysähtyy en voi (Stop) Sen mä tiedän Kun tää biitti soi Annan sen viedä Se ottee musta saa se syvemmälle saattaa Sen usvan sekaan ja kaiken ympäriltä kaataa Nyt se mua taas vetää pysty muutku etenemää Pysty en tät alas laittaa ennenku se maalis lepää Ja vain hetken tällä hyvää fiilist päässä elätetään Kunnes samat vanhat tunteet ajan kanssa herätetään Ja sit taas tuntei sisää ja ulos minuuttei Aika kallis kurssi jos se tätä takas maksa ei Mut en euroin sitä tarvii vaan niin rauhan tuntein Joiden avul pystyn etenee taas täysin purjein Oon painanu duunii sijottanu tuntei Kulkenu reittei mitä oo muut ei En voi nyt vaa alkaa mun suuntaani muuttaa Mut ei kai kaikki se oo voinu olla turhaa Vaik oon menny näitä polkuja väärään suuntaan